"Usein ajatellaan, että rohkeus on sitä, ettei pelkää. Näin ei kuitenkaan ole,
vaan rohkeus on sitä, että toimii vaikka pelottaa."

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Voisitteko kuvitella...

....seuraavat kuvat katsottuanne, että (kiitos mun lapsenlikkana toimineen siskoni) mä sain eilen palata töistä SIISTIIN kotiin. Poikien huoneessa oli kaikki lelut lelulaatikoissa, sängyt oli pedattu, imuriakin lattialle vilautettu. Illalla viimeiseksi vielä kuskattiin olohuoneesta pois kaikki lasten krääsät ja mä elin toivossa, että saisin nousta uuteen aamuun olohuoneessa, jossa aivan kaikki ei olis hujan hajan. Toki, pahempaakin on nähty kuin tämä tämän aamuinen kaaos. Että repikää sitten siitä.

JOnna heitti mulle lupsakan haasteen, jonka mä jo JOnnallekin kommentoin olevan peace of cake. Kyllä, oi kyllä. Haasteessa tarkoituksena on esitellä kotia silloin, kun se nyt ihan välttämättä ei olis aivan julkaisukelpoinen, ei aivan tip top. Ei oikeestaan alkuunkaan tip top. Eikä ainakaan blogikuvia varten vimpan päälle stailattu ja siistitty. Niin peace of cake!

Kuten mä jo kerroin, me asutaan kerrostalokolmiossa. Mulla on sänky olkkarissa, Telmalla on oma huone ja pojilla yhteinen. Kun me muutettiin tänne, Eeli ei ollut vielä puoltatoista vuottakaan ja se nukkui pinnasängyssä. Pinnasänky löysi paikkansa olkkarista mun sängyn vierestä. Eelillä on pitkään ollut isojen poikien sänky niiden huoneessa, mutta iltojen (ja öiden) helpotukseksi Eeli on vielä koisinut olkkarissa. Mä en edes uskalla kuvitella millainen hulina täällä olisi iltasella, jos mun pitäisi pistää pojat vierekkäisiin peteihin. Yhtäaikaa. Juu, ei kiitos. Onhan se väkisinkin kohta edessä, mutta ei vielä. Ei vielä. Ei pysty. Ei kykene. Ei uskalla. Alkuun mä jaksoin sinnikkäästi roudata Eelin sängyn joka aamu Telman huoneen nurkkaan, mutta kun työt alkoi, se jämähti tohon olkkariin. Ja siinä se kököttää nykyään lähes 24/7. Eiks oo kiva?

Alla olevat kuvat on otettu tänä aamuna puoli ysin hujakoilla, meidän oltua hereillä aivan kaikki huimat KAKSI tuntia.

Olohuonemakuuhuoneaskarteluhuone... 


Rinsessan sviitti


(Uskonette myös varmasti, että tuo mutsin crossari on varsin 
tehokkaassa käytössä. Hah. Hah. Haa.)

Poikatten sotkunurkka

Le veski
(Erityisen ylpeä olen tuosta roikkuvasta suihkuverhosta,
joka on ihan kuuminta hottia nykyään!)

Eteinen(/kodinhoitohuone...)

Iiihhana somelainen vaatehuone. Uhh!

Siinä teille nyt sitten meidän arkea. Kultaakin kalliimpaa. Sotkuistakin sotkuisempaa. Huvittavinta tässä on se, että mä vihaan sekasotkua. Ihan oikeesti vihaan! Mä en yksinkertaisesti kykene toimimaan kaaoksen keskellä. Yritä tässä sitten olla ihmisiksi. Voi, voi. Voi!

Hui ja hai, mä heitän samaisen haasteen seuraaviin blogeihin

Auringonsäteitä (suljettu)
Taito tehdä elämästä vaikeaa (suljettu)

Olkaa hyvä, likat!

Ja nyt kun kerran lähdettiin tälle linjalle, niin nähkää nyt sitten sekin kuka täällä ruudun toisella puolen häärää.

 Kuvassa itse mutsi kotikutoisena
 (Älkää antako tuon pään varsin oudon asennon häiritä.)
(Eihän täällä tämän kaaoksen keskellä täysin normaalinnäköisenä voi selvitä.)
(Henkisestä puolesta puhumattakaan.)

8 kommenttia:

  1. Voi ihanuus! Olipa kiva nähdä sutkin kuvassa! Ja mä uskon todellakin, että toi crossari on tuolla vain tilapäisesti, just tänä aamuna nurkassa. Ihanan kotoisaa, hyvin sä vedät. Kato, jos selviää kaaoksen keskellä noinkin järjissään kuin sä, niin on jo selvinnyt tosi hyvin! Tuollaistahan se on arkena on...

    Kiitti kun tartuit haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Musta tää oli kiva haaste, ei kaiken aina tartte ollakaan niin jumalattoman siloteltua. Joo, sä olet ehdottoman oikeassa tuon crossarin suhteen!! Ja mieti kun tohon kaaokseen lisätään vielä ne desibelit, jotka tosta mun jalokiviapinalaumastani lähtee... Huhhuh. Kyllä mä joskus hyvin, hyvin vahvasti epäilen, jotta voiko tästä kaikesta ihan toden totta järjissään selvitä. Toisaalta, on mukavasti (teko)syitä joihin vedota, jos on joskus vähän hei-hei. ;D

      Poista
  2. Kiitti haasteesta! Hei, eihän teillä ees oo plattua! Ja on muutenki kotosan ja viihtysän näköstä, jopa noin arkimeiningissä. Pitääpä tarttua joku aamu itekin kameraan.
    Muistahan muuten tää:
    ' "Do you think I've gone round the bend?"
    "I'm afraid so. You're mad, bonkers, completely off your head. But I'll tell you a secret. All the best people are." '
    (Kuten Lewis Carroll jo aikanaan viisaasti kirjoitti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei kai tollasessa sotkussa mikään näytä platulle! Mukavasti ne muovailuvahatkin kaikissa iloisissa väreissään toi eloa meidän olohuonemakuuhuoneaskarteluhuoneeseen! :D Mut siis niin, kiitos kiitos. Kotoisuus on tärkeintä, ei kai muulla niin väliä.

      Pidän mielessä! :)

      Poista
  3. Tattista vaan! Meillä on sunnuntaina E:n synttärit ja sitä ennen suursiivous. Jota edeltää luonnollisesti järjetön sotku eli tää on aika heleppo nakki :D Ja myös mä inhoan sekasotkua, mut oon kyllä pirun hyvä priorisoimaan :P

    VastaaPoista
  4. Kiitos haasteesta! :) En kyllä tiedä, tohdinko sitä kovin pian toteuttaa. Meillä nimittäin sotku on alati vallitseva perustila. Hitsi. :D:D

    Teillä taas näyttää pelkästään kodikkaalta. Good for you! <3

    VastaaPoista
  5. Älä ressaa! Otat oman aikas ja keräät rohkeutta. Tai sitten jätät teidän sotkut arvailujen varaan. :D

    Hahaa. Jos sotku on kodikasta, niin sitten meillä on noissa kuvissa TODELLA kodikasta. Lienkö koskaan uskaltaa julkaista kuvia, joissa koti on tip top.. :DD Kiitos kumminkin <3

    VastaaPoista